sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pfaff Expression 3.5 ja Details

Hyvää uutta vuotta 2018!
*yhteistyössä Pfaff Suomi kanssa*

Viime postauksessa olleen lahjakortin voitti Raisa P, toivottavasti sähköposti on mennyt oikeaan paikkaan ja tavoitan sinut.

Uusi vuosi tuo mukanaan kaikenlaista myös tänne blogin puolelle, jota pyrin päivittämään useammin kuin vuonna 2017. Hommahuoneella on nyt myös oma Facebook-sivu. Instagram edustaa nopeaa pääotsikointia, Facebook lyhyttä artikkelia ja Blogi puolestaan koko juttua. Toivotaan, että näillä kaikilla somettamisen muodoilla on oma paikkansa ja yleisönsä.

Vuoden alusta starttasi yhteistyö myös VSM Finland:n kanssa. Yritys maahantuo mm. Pfaff- ompelukoneita. Tämän yhteistyön tiimoilta minulla on nyt käytössäni  Pfaff Expression 3.5 ompelukone, jonka ominaisuuksista teille kirjoittelen muiden aiheiden välissä. Tutustumismatka koneen saloihin on vasta hyvin aluillaan, mutta olen jo nyt hyvin vakuuttunut koneen käyttökelpoisuudesta. Tietynlainen perustuntemus Pfaff-koneista minulla on syystä, että työpaikallani on kolme Pfaff Ambition 1.0 konetta.
Kone on jykevä ja työskentelytila on tilava. Ohjauspaneeli näyttää suppealta, mutta ne toimivat vain otsikkoina erilaisille komennoille, jotka löytyvät näppäimien takaa. Ohjekirja on selkeä kuvitukseltaan ja tekstiltään. Ohjekirjassa on sekä Expression 3.5 ja Quilt Expression 4.2 ohjeistukset. Lisää tietoa ja inspiraatiota löydät Pfaff:n sivuilta. 

Langanpujotus on selkeä.  Ensimmäinen puolaaminen meni tosin mönkään, sillä tuossa langanohjaimessa on kaksi erillistä kiristyslevyä. Alempi ura on ylälangalle ja ylempi ura puolestaan puolaamista varten. Langoitinta en ole vielä opetellut käyttämään, sillä vielä näkökyky riittää langan pujottamiseen neulan silmään.
Perusvarustukseen kuului 5 tyhjää puolaa ja lisää oli kyllä hankittava. Iloisen värisiä puolia postissa sitten tulikin. Perustarvikkeissa tulivat seuraavat paininjalat, jotka on lueteltu vasemmalta oikealle. Painintangossa kiinni on peruspaininjalka:
1. Piilo-ommeljalka
2. Vetoketjupaininjalka
3. Leveä koristeommeljalka
4. Manuaalinen napinläpijalka
6. Kapeampi koristeommeljalka
6. Vapaaompelu/ parsinjalka
7. Sensormatic- napinläpijalka
No mikä sitten on Pfaff-ompelukoneiden suosion salaisuus käyttömukavuuden ja vakauden lisäksi? Se on varmasti tuo patentoitu IDT- järjestelmä, joka tarkoittaa kiinteää kaksoissyöttöä. Tämä järjestelmä syöttää siis kangasta tasaisesti niin ylä- kuin alapuoleltakin. Moniin muihin koneisiin on mahdollista ostaa erillinen yläsyöttäjä, mutta tässä se on kiinteänä vakiovarusteena. Se oli myös yksi merkitsevä tekijä, miksi valitsin nimenomaan Pfaffin. Halusin kunnolla syöttävän koneen. Yläsyöttäjän saa helposti paikalleen ja pois. 
Ihan kaikkeen ei tämäkään syöttäjäjärjestelmä yllä, joten hyvin  erikorkuisissa saumanylityksissä tai aloituksissa käytän monitoimityökalua apuna. Yläsyöttäjän voi nostaa tällöin myös pois. 
Tuo monitoimityökalu on kyllä hyvä apu monessa. Työkalussa olevan reiän avulla voit vaihtaa esim. neulan.
Muutama kommentti niistä painikkeista, joita on tähän mennessä tullut käytettyä. Painikkeet ovat aika pienikokoisia, paneeliin olisi mahtunut hieman suuremmatkin painikkeet. 
Vasen sarake:
  • Neulan asennon voi määrittää niin, että se on joko ylhäällä tai alhaalla aloitettaessa ja lopetettaessa.
  • Välitön päättely. Tämä on kätevä toiminto, sillä kun painikketta painaa ompelun aikana, tekee kone päätelyn automaattisesti. Taaksesyöttöpainike on alempana.
  • Ompeleen uudelleenaloitus (en ole vielä testannut).
  • Nopeudensäätö
  • Automaattinen langankatkaisu, tämä ominaisuus on kyllä ihana!
(Näyttösi ei ole pölyinen, vaan hiukkaset jäivät pyyhkimättä ennen kuvien ottamista.)
Oikea sarake:
  • Ommelleveys tai ompeleen sijoittelu
  • Tikin pituus tai ompeleen tiheys
  • F1-painike: ei vielä kokemusta
Asetukset valikko (työkalut): Tästä valitsin koneeseen suomen kielen ja langankireyttä olen lisännyt silloin, kun olen poimuttanut kangasta.
- F2 painikkeen takaa valitaan päättely- ja langaskatkaisutoiminnot. Jos täppään nuo kaikki ruudut, kone tekee alussa ja lopussa automaattisen vahvistusompeleen sekä katkaisee langat. (Painiketta käytetään myös  fontti valintaan). 
-i-Infopainikkeen takaa näkyvät mm. suositeltu paininjalka, yläsyöttäjän käyttösopivuus, langankireys, päättelytoiminnot yms.
Säätöpyörän käyttötilanteita pitää vielä harjoitella tovin, mutta eiköhän sekin jossakin vaiheessa valkene. Sydänrivistöä en ole vielä kokeillut, ne liittyvät ommelvalintoihin, niiden yhdistelmiin yms. Numeroiden avulla valitaan eri ompeleet.
Hyötyompeleet
Tilkkutyö- ristipisto ja koristeompeleet
Hyötyompeleista suora- ja siksakompeleen lisäksi olen tehnyt manuaalisella napinläpipaininjalalla erittäin onnistuneet vahvistetut  napinlävet (28) merinovillaan. Myöhemmin huomasin, että valikoimista löytyy napinläpiommel  myös joustaville materiaaleille (34). Vahvistuslankana olen käyttänyt helmilankaa, joka jää ompeleen alle ja lopuksi napinläpeä kiristetään juurikin näillä langoilla ja päätellään nurjalle. 
Myös osa tämän neuletakin päälliompeleista on tehty Pfaff-ompelukoneellani. Se syötti hyvin, eikä kone myöskään venyttänyt erittäin joustavaa materiaalia.
Sisältöjä on siis tulossa lisää niin perus- kuin lisätarvikkeidenkin osalta. Vuoden aikana blogissa perehdytään ja keskitytään myös yksityiskohtiin lähinnä vaateompelun saralla. Ensimmäisenä on erilaiset HELMAT, joista piakkoin lisää.




sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uuden vuoden vaatteet+ ARVONTA


Soraa, Silmua ja Zoo:ta
*yhteistyössä Nosh Organic kanssa*

On koittanut vuoden viimeinen päivä ja uusi vuosi on aivan nurkan takana. Ompelun saralla on tullut tehtyä kaikenlaista, määrällisesti ehkäpä vähemmän kuin aikaisempana vuonna. Ilokseni kuitenkin huomaan, että tehdyt vaatteet ovat olleet ahkerassa käytössä niin itselläni kuin tyttärelläkin. 

Koska moni joulun ajan ompelus jäi aikapulan takia tekemättä, päätin panostaa uuden vuoden vaatteisiin. Toki sillä ajatuksella, että nämä ovat ahkerassa käytössä myös muuten. 

Pasi Kärkkäinen on uusi nimi Nosh:lla. Hän on suunnitellut mm. Suhasu-, Sora-ja Zoo- kuosit, joista tykkään kovin. Suhasusta teinkin jo aiemmin syksyllä vaatetta tyttärelle ja Nosh-kotikutsuilla ostin itselleni Solmu-tunikan. Sora-kuosi oli loppuvuoden uutuuskuosi ja siitä valitsin väritykseksi roosa-mustan. Kuosin nähtyäni piirsin muistikirjaani mallin, jonka halusin tyttärelleni tehdä.
Yläosa on pysynyt monissa mekoissa samana, helmaa olen vain kuositellut ideoiden mukaan. Helma on muokattu ns. tulppaanin malliseksi, niin, että yläosasta sitä on aukaistu vastalaskosten verran ja samalla helmasta laitettu päällekkäin. Näkymä oli siis samanlainen kuin puolikellohelma väärinpäin. Takaa mekko on helmastaan hieman pidempi ja nauhat tein ohuesta pellavatrikoosta.
Tällä kertaa visio toteutui melko hyvin ja käyttäjä on myös tyytyväinen: "Äiti, tämä tuntuu kivalta päällä ja minulla on nätti olo". ♥
Ostaessani tätä kangasta, päätin tehdä myös itselleni jotakin kivaa. Kangas on leveää ja keveää, 95% pv/5% el. Olisin kuvitellut siinä olevan enemmän elastaania, koska joustaa niin mukavasti. Olen ihastunut Kotiliesi Käsityö- lehden (1/17) tunikaan, jossa oikeassa sivussa on muutama laskos. 
Näiden vaatteiden kera toivotamme uuden vuoden tervetulleeksi.

Zoo-kuosi on jännä. Se on samalla mielenkiintoinen sekä ärhäkkä ja sitä on saatavilla neljää eri väritystä. Materiaali on ihanaa 100% luomupuuvillaneulosta. Kutsuilta ostin itselleni vihreäsävyisen ZOO jakarditunikan juurikin sen ärhäkkyyden vuoksi. Mallissa takasauma tulee eteen ja se on vartaloa kevyesti mukaileva. Tästä innostuneena päätin kuositella tyttärelleni samantapaisen tunikan.
Tyttäreni rakastaa tämä materiaalia, on kuulemma pehmeä ja lämmin. 
Neulos venähtää helposti ja yhden päivän käyttökokemuksen jälkeen en ole tyytyväinen tuohon etuhelmaan. Se alkaa liekottamaan. Auttaisikohan siihen tukikangas tai kuminauha kaitaleen sisälle?
Talvi on sitä mitä on, siitä huolimatta olemme pärjänneet kahdella pipomallilla, perustrikoopipo ja korvat peittävä malli. Neulokset sopivat hyvin myös pipoihin sekä asusteisiin. SILMU-neulos 💗.
Päällinen siis neulosta, vuorena kaksinkertainen ohut merinorib. Kolmiohuivissa vinoreunoissa on rullapäärme, joka laittaa reunan aaltoilemaan kivasti. Tuplatupsut on tehty sekoitelangasta, jossa on pieniä paljeteja seassa.
Zoo-neuloksesta myös pipo merinoneulosvuorella.
Kaavan olen tähän piirrellyt itse, aika moneen kokoon olen tämän jo päivittänyt.
Koska palanen neulosta vielä jäi, sain siitä itsellenikin pienen kolmiohuivin. Olen alkanut pitämään erilaisia asusteita enemmän ja huomaan hamuavani myös erilaisia huivikankaita.
Tähän loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja tämän vanhan ja tulevan uuden vuoden kunniaksi laitetaan pystyyn myös 

ARVONTA

Arvonta-aika on 31.12.2017-6.1.2018. Palkintona on 35 euron suuruinen lahjakorti Nosh Organic- verkkokauppaan. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta vaikka vastaamalla kysymykseen:

Mikä jäi mieleesi vuodesta 2017 ja mitä odotat vuodelta 2018?

Hyvää uutta vuotta sinulle!
*Instagramissa löytyy toinen arvonta*

p.s. blogin ja istan puolella alkaa Details-vuosi, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Blogilla on myös omat Facebook-sivut. Tervetuloa seuraamaan myös sitä.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Merinomarinat

Merinovillat

Ehkäpä ihanin materiaali, mitä ylipäätään voi ostaa ommeltavaksi? Kevyt, lämmin ja ympärivuotiseen käyttöön sopiva materiaali. Merinot sopivat myös marinoitavaksi, henkilökohtaisesti minulla siitä syystä, etten uskalla niitä kovin helposti saksia. Koska varastoja on ja uusiakin on tullut hankittua, niin päätin lähteä kokeilemaan muutamaa kaavaa. Tavoitteena saada aikaiseksi muutama  neuletakki. Neuletakkeja käytän todella paljon, sillä työssäni tulee aika ajoin lämmin ja taas välillä paleltaa.

Tässä samalla listaan niin hyviä kuin huonojakin puolia merinon ompelusta ja etenkin sen tukemista. Toivottavasti niistä on sinullekin hyötyä tätä materiaalia työstettäessä.

1. Saumurissa diffi on melkein 2, jolloin saan aikaan saumurillani aaltoilemattomat saumat. Tikinpituutta kannattaa myös kokeilla tilkulle, ettei sauma kiristä liikaa (mitä lyhyempi tikki, sitä joustavampi sauma).
2. Jos käytössäsi on peitetikkikone, niin tarkista siinäkin tuo tikinpituus, differentiaalisyöttö ja paininjalan puristus. Hyvänä vaihtoehtona esim. käänteiden ompeluun on huolitella reuna saumurilla ja ommella sen jälkeen koneen ketjutikillä (yksi neulalanka+sieppari).
3. Jos käytössäsi on ompelukone, niin huolittele reunat saumurilla ja ompele käänteet sen jälkeen joko siksakilla, suoralla ompeleella tai koneesi joustavalla ompeleella. 
4. Alakäänteeseen ompelen usein framilonin reunaan, jonka jälkeen teen käänteen ja omplen sen kiinni peittarilla tai ompelukoneella. Framilon estää hyvin alakäänteen venymisen.
5. Jos työ vaatii tukemista, niin olen käyttänyt erilaisia neulospohjaisia tukikankaita. Silitän ne joko molemmin puolin kaitaletta tai sitten vain miehustan puolelle. 
6. Villaa pystyy muokkaamaan silittämällä/höyryttämällä. Pienet väljyydet voi silittää kasaan. Silittämisen kanssa saa vain olla tarkka:
- villa venyy helposti
- villaan tulee helposti kiiltoa etenkin saumakohtiin. Käytä esim. kosteaa harsoa villan ja silitysraudan välissä.
7. Tue ainakin olkasaumat, aiheellista voi olla myös pääntien tukeminen.
8. Villa on hyvin joustava materiaali, joten perus elastaanitrikoolle oleva kaava voi olla aivan liian suuri. 
9. Mallaa taskut vasta sen jälkeen, kun olet saanut olkasaumat ommeltua...
10. Roikottaminen. Takki ilman käännettä, tukikangasta, vetoketjua tai etureunan kaitaletta yöksi roikkumaan henkariin tai sovitusnuken päälle. Tämän jälkeen mittaa edelliset ja tee toimenpiteet (vältyt etureunan epätasaiselta venymiseltä). Tämä mainio vinkki on poimittu Kristan kommentista.
11. Merinon purkaminen on kamalaa... Joten harkitse ennen kuin ompelet.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Puuhakaspajan neuletakkikaavat ja sieltä valitsin Kirsin, joka on mitoitukseltaan naftimpi kuin Kirsti. Mallina "Pappatakki". Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan ja kankaana on hyvin marinoitu Pehemiän jättiraitaneulos. 
Jätin tästä kokeilusta kokonaan taskut pois ja kuvausvaiheessa ei ole kiinnitystä edessä. Napituskaitale on kokonaan tuettu hieman vahvemmalla neulospohjaisella tukikankaalla. Tämä vahva tukeminen ei ollut hyvä juttu, sillä nyt tuo muu miehusta "valuu" paljon enemmän kuin lista.
Olkalinja on tipahtanut alas, oletin sen olevan tässä mallissa napakampi. Olkasauma on tuettu framillonilla. Takakappaleen piirsin kainaloista lähtien muutenkin kokoa pienemmäksi, mutta sain ottaa senttikaupalla pois leveydestä ensimmäisen ompelun jälkeenkin. Tämä on ihan perusjuttu joka kaavassa, jota käytän.
Kädentietä tulisi myös lyhentää, sillä muodostuu aika iso ryppy rinnan kohdalle. Toinen vaihtoehto olisi laittaa siihen muotolaskos. Hiha lienee myös hieman liian pitkä tuolta kainalon seudulta. Näitäkin muokkauksia joudun usein tekemään.
Hyvänä kotitakkina tämä menee, tai sitten tarjoan tätä äidilleni. Muutamalla fiksauksella saatan saada kaavasta ihan kelvollisen.
Vähän vastaavanlaisia haasteita ilmeni tässä neuletakissa, jossa kaavaana on oma peruskaava hieman pienennettynä. Nyt edessä olevassa listassa ei ole ollenkaan tukea, koska siihen ei ole tarkoitus  laittaa mitään kiinnityssysteemiä. Olkasauma on tässä tuotu eteen.
Tässä kädentie on tipahtanut vieläkin enemmän alas. En tykkää yhtään näistä puolitiehen jääneistä saumoista. Tässä rintamuotolaskos on siirretty kädentielle. Purkuun menee tämä... Musta merinovilla on Eurokankaasta.
Tähän väliin toinen hihamalli, Ottobren Gorgeous Grey ja satulahiha+ huppu mallista Fabulous Fall (5/15).
Mallissa on takasauma, joten mahdolliset takakappaleen muokkaukset onnistuvat myös sieltä. Monet ovat tällä kaavalla onnistuneet ja luulen, että raglanhiha voisi olla merinolle se paras vaihtoehto. No, lähdin toiveikkaasti tätä tekemään pitkänä ja merkkasin taskunpaikat kaavasta ja varmuudeksi nostin paikkaa vielä kolme senttiä ylemmäksi. Tein läpi kankaan olevat listataskut...
...jotka olivat lopulta aivan liian alhaalla. Poikki meni tämä pitkä takki. Harmittavan paljon hukkaa vain tuli tästä ihanasta Käpysen merinosta, joka on olemukseltaan paljon paksumpaa kuin muut merinot. Kädentien jouduin muutamaan kertaan purkaamaan. Loivensin tuota satulahihan hyppyriä niin hihasta kuin kädentiestäkin sekä lyhensin hihaa tuolta alasauman kohdalta. 
Kuvan oton jälkeen muokkasin vielä takasaumaa...

Edessä on nappikiinnitys, kuvien oton jälkeen lisäsin vielä neljännen napin ylös. Tein ns. tuetut napinlävet, jossa ompeleen alla kulkee helmilanka, joka estää napinläven venymisen. Siistit tulikin!
Hupun ja pääntien sauma on tuettu trikoosuikaleella, joka samalla peittää tuon sauman sisäänsä. Jos haluaa voimakkaampaa tukea, kannattaa käyttää jotakin joustamatonta materiaalia.
Tästä tuli lopulta ihan kiva lyhyenäkin yksiväristen vaatteiden seuraksi. Jos teen toisen, vuoritan hupun tukevammaksi.
Alt om handarbete- lehdestä nappasin yhden mallin, joka oli myös pitkä, siihen laitoin  aika huomaamattomat kaaritaskut sivusaumaan, muistaen edellisen taskuepisodin...
Ja kas, niinhän ne taskut olivat taas aivan liian alhaalla, mutta eivät niin alhaalla, että pituus olisi riittänyt minulle. Purin saumat auki ja niin tyttäreni sai itselleen neuletakin, minä puolestani kasan merinosilppua lattialle. Tämä kaava meni heti myös roskiin, koska siinä oli paljon muutakin moitittavaa, kuin taskun paikka.

Säilytin tuon ke-linjan tuetulla alavaralla, koska olin sen miehustaan ommellut kiinni. Tässä vaiheessa ei enää purkaminen kiinnostanut.
Kangas on Ommellisen/ Majapuun Marokkoa.
Vielä oli yksi neuletakki leikottuna ja tällä kertaa Jujunan kaavat. Lähtökohtaisesti näissä oli lyhyempi olkasauma ja hihan pyöriö oli korkeampi ja kaaret muutenkin jyrkemmät. Valitsin kokeiluun tuon Friday evening-mallin.
Olkalinja oli hyvä ja napakka, mutta sitten jouduinkin ainakin merinosta tehtynä muokkaamaan hihan kainalokoukkua paljon lyhyemmäksi, sekä ottamaan saman miehustasta pois. Minulta taisi loppua usko tässä vaiheessa neuletakkien tekoon, sillä päätin ommella ke-sauman kiinni ja tehdä puseron. Ihan vaan varmuudeksi.
Olkasaumat on tuettu tällä kertaa trikoosuikaleella.
Pääntie on huoliteltu samalla kankaalla. Toinen reuna on huoliteltu saumurilla ja ommeltu kiinni peittarin ketjutikillä.
Kangasta kun oli vielä niin, tein tuubihuivin ja pipan. Pipasta olen niin onnellinen, sillä pitkään olen pähkäillyt miten se kannattaisi kaavoittaa. Lättäsin kankaansuikaleen päähäni ja aloin nuppineuloilla etsimään sopivia muotolaskoksen paikkoja. Siitä sitten syntyi kaava, jota pitää vielä hieman muokata. Tämä malli vaatii tupsun, sillä tuo yläosa kurotaan umpeen.


Tässä vielä viime vuoden merino-ompelus, joka on parhaiten onnistunut 😄. Pontsopaita, jota olen pitänyt tosi paljon.
Mutta hei, jos sinulla on antaa minulle hyviä kaavavinkkejä, niin laita kommenttikenttään vinkki, pliiiiis! Olisi aika monta metriä ihania merinoita, joista haluaisin juurikin neuletakkeja.

Tässä marinat tällä erää, hyvää loppuvuotta sinulle.